Kesäloma venähti, syksy toi mukanaan kiireitä, mutta vihdoin löysin tieni unhoon jääneen blogini pariin. Nyt on tasan kolme päivää Minin laskettuun aikaan. Pingottunut vatsa, supistukset ja katkonaisiksi jäävät yöunet vievät veronsa. Muten olo on mainio. Tässä eletään naiseutta puhtaimmillaan, joten yritän keskittyä näiden viimeisten hetkien voimaan ja tähän maagiseen tasapainon ja rakkauden tunteeseen.
Mini ilmoitteli jo viime tiistaina tulostaan, ja innostunut lääkärini ehti julistaa synnytyksen käynnistyneeksi. Tämän julistuksen voimalla olemme tehneet pitkiä kävelyitä, syöneet TODELLA tulista ruokaa, shoppailleet ja sisustaneet kotia toivottamaan uuden perheenjäsenemme tervetulleeksi.
Myös Halloweeniin latasimme paljon toiveita: Kauhuleffa, Haunted Forest ja täyden kuun aika... Sekään ei saanut Miniä liikahtamaan. Wili totesikin Minin tulevan vain äitiinsä: Hidas lähtijä, haaveilija, eikä painostuksesta ole hyötyä, päinvatoin - hän tulee sitten kun on niin itse päättänyt! Eipä tässä auta siis kuin katsoa peiliin ja jatkaa heruttelua vielä muutama päivä.
Halloween viikonloppu oli aivan mieletön. Aurinkoisen kuulas, kaunis syysilma. Perjantaina kävimme tosin syysmyrskyn siivittämänä leffassa, vuorossa "Paranormal Activity". Epämiellyttävä mutta mielenkiintoinen leffa. Ahdistavan pelottava, karmiva ja samalla jotenkin tahmea ja editoinniltaan vähän kömpelö. Haluaisin kuitenkin suositella, sillä muistijäljet voivat olla lähtemättömät.
Lauantaina olikin vuorossa huikea Trick or Treat Capitol Hillillä. Ohessa kuvia House Decoista, jotka olivat henkeä salpaavia. Tunnelma kukkullalla oli myös sen mukainen.
Wilin ensimmäinen Jock-O meidän parvekkeella!
Kotimme Halloween Decoja.
It's a Boy!
Capitol Hill...
Capitol Hillin jälkeen, noin klo 23, lähdimme vielä ajamaan Hounted Forestiin... 45 minuutin matka Seattlesta kohti Mount Rainieria.
Ajettuamme 30 minuuttia syvemmälle ja syvemmälle pikimustaan metsään, meitä alkoi hirvittää. Emme olleet varmoja mihin olimme menossa, emme tienneet tilaisuuden järjestäjästä mitään, synnytys saattoi aktivoitua hetkenä minä hyvänsä, eikä kukaan tiennyt että olimme hetken päähänpistosta päättäneet lähteä tälle seikkailulle pimeään kummitusmetsään. Jatkoimme kuitenkin matkaa, ja vihdoin pääsimme perille "Haunted Forestiin". Siellä meille lätkäistiin pääsyliput kouraan ja tungettiin minibussiin, joka vei meidät vielä vain syvemmälle metsään. Perillä meitä odotti kaksi polkua: "Deadland" ja "Semetary". Päätimme kiertää molemmat, sillä metsästä kantautuva hysteerinen kiljuminen houkutti kokemaan kaiken. Hiivimme käsikädessä polkuja pitkin, puskien takaa eteemme ilmestyi mitä karmivampia olentoja: haamuja, sotilaita, kirkuvia lapia, viikatemiehiä, you name it! Juoksimme karkuun, kiljuimme ja karjuimme. En varmasti koskaan ole ollut niin peloissani, kuin siellä öisen metsän uumenissa. Huikea konsepti!
No comments:
Post a Comment