Ensimmäiset tomaatit ovat ilmestyneet tomaattipuuhuni! Voi näitä elämän pieniä onnistumisen tunteita. En todellakaan ole saanut puutarhurin lahjoja. Yrittämisen puutteesta se ei ainakaan ole ollut kiinni ja siksi nuo kauniit pienoiset tomaatinalut saavat hihkumaan innosta!

Tomaattini ovat selvästi pitäneet tästä 10 päivän hellejaksosta, joka on hellinyt kaupunkiamme. Pilvetön taivas, +75 astetta ja pienoinen tuulenvire. Tomaattien lisäksi myös me olemme päässeet nauttimaan auringosta. Tänään kävimme tutustumassa uuteen puistoon View Ridgen lähellä. Kaunis nurmi beach, josta piskuinen hiekkaranta laskee suoraan hyisevän kylmään Tyyneen valtamereen.

Puistossa koin myös pienen rakastumisen ihastuttavaan minikokoiseen puudeliherraan, joka yksinkertaisesti oli syötävän suloinen hiekanharmaassa ylikasvaneessa turkissaan. Jos vain jotenkin saisin taivuteltua Wilin ajatukselle, ja jos vain jotenkin saisin raivattua puudelille tilaa tässä myrskyn lailla muuttuvassa elämäntilanteessamme. Mutta minkäs teet, tuo pieni suloinen puudeliherra sulatti sydämeni.

Kävimme tänään myös Amerikkalaisen isoäitimme Maryn kutsusta Nordic Heritage Museumissa tutustumassa suomalaisten kuuluisien arkkitehtien kesäasuntoja esittelevään näyttelyyn. Nautimme näkemästämme ja puhuimme kuuluvalla äänellä suomea, jotta jokaiselle ympärillä olevalle olisi tullut selväksi, kuinka valtavan ylpeitä olemme suomalaisista juuristamme ja upeasta kulttuuriperinnöstämme. Samalla ostimme englanniksi käännetyn Kalevalan Jeremylle syntymäpäiväahjaksi. Synttärikutsuille olemme menossa huomenna.

Saimme myös ennakkoäänestää EU-vaaleissa Nordic Heritage Museumissa. Hauska tapahtuma, joka kokosi yhteen paikallisia suomen kansalaisia. Yhteensattumien summana tapasimme myös äänestystä hoitavan Suomen kunniakonsulin. Hän kertoi aktiivisesta suomalaisesta kolusta, joka toimii Redmontissa. Toivottavasti pääsen käymään siellä lähiaikoina. Katsotaan, jos vaikka voisin alkaa tehdä sijaisuuksia, tai saisin perustaa kuvataidekerhon kouluikäisille tai jotakin. Olisi mahtavaa tehdä osansa tämän paikallisen suomalaisyhteisön eteen. Juttelimme myös suomalais-amerikkalaisesta kauppakamari-toiminnasta. Innostuin jälleen. Täytyy ottaa selvää, voisinko jotenkin aktivoitua myös sillä suunnalla.

Nyt vetäydymme viettämään horror teemaista leffailtaa. Katsoimme eilen "The Ring'in" , joska oli mielestäni viihdyttävä mutta ei pelottava. Wili päätti ottaa siitä projketin, ja yrittää nyt löytää kauhuleffan, joka todella saisi kynteni lyhentymään. Tänään on vuorossa japanilainen "JU-ON", katsotaan uppoaako tällä kertaa...

Pitkä ja huikea Memorial Day weekend takana. Luvassa autoretkeilyä Cascade Loopilla, illalliskokeiluja sekä kurkistus kotiimme, joka vihdoin on järjestyksessä, ja tuntuu päivä päivältä enemmän ja enemmän kodilta!

Illalliskokeiluja

Olimme kutsuneet lauantaiksi Wilhelmin esimiehen vaimoineen kylään. Hauska ilta tiedossa kahta pientä "muttaa" lukuunottamatta. Ensimmäinen "mutta" liittyi kotiimme, joka yrityksistäni huolimatta oli lauantai aamuna vielä kuin pommin jäljiltä. Muuttolaatikoita pursui joka nurkassa (kengät olivat tosin jo löytäneet paikkansa), pyykit olivat pesemättä ja lattiat imuroimatta. Lisäksi vierashuoneemme odotti kirjoituspöydän ja jalkalampun kokoajaa. Näin jälkikäteen todettuna kannattaa siis kutsua vieraita kylään - jo alkaa tapahtua!

Toinen piskuinen "mutta" liityi Seanin ruoka-allergioihin. Saimme puuhastellessamme idean tarjota vieraillemme Wilin herkkua eli tulista äyriäispastaa: Mustekaloja, simpukoita ja kuningaskatkarapuja valkoviinillä ja runsaalla chilillä höystettynä. Tarkistettuamme tilanteen Seanin kanssa, sekä äyriäiset että kaikki maitotuotteet menivät ehdottomasti NO NO tuotteiden listalle. 

Ei kuitenkaan huolta, sillä vaihdoimme äyriäiset tortellineihin, jotka päätimme tarjota herkullisen tomaatti-basilika-sienikastikkeen kera. Kotona kuitenkin huomasin, että huolella valitsemiemme tortellinien sienitäyte sisälsi kermaa - Doug! 

Pienen panikoinnin jälkeen päätimme ottaa riskin ja tarjota maitoallergiselle pomolle kermatäytteisiä tortellineja! Pikkaisen kokin korvia punotti, kun tiedustelin Seanilta illallisen lomassa hänen allergiastaa, sen oireista ja reagointiajoista. Nyt voin kai jo huokaista helpotuksesta, sillä ainakaan vielä ei ole soittoa kuulunut sairaalasta eikä syyttäjänvirastosta! Toivon myös, ettei Sean ole alkanut lukea blogiani kielenkääntöohjelmansa avulla. 

Suloinen Mia meillä kyläilemässä

Illallisen päätteeksi päätimme lähteä naapuriemme kutsumana Seattlen Folk Music Festivaaleille, jotka järjestettiin aivan kotimme nurkalla Queen Annissa. Saavuimme paikalle hieman myöhässä, valitettavasti, sillä ehdimme nähdä vain vilaukselta paikalliset Johnsonit, jotka tanhusivat kansanmusiikin tahdissa Suomen, Ruotsin ja Norjan kansallispukuihin sonnustautuneina. Totaalisen absurdi kokemus, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Ensi vuonna olemme ensimmäisinä jonossa!

Road Trip - Cascade Loop, WA

Sunnuntai aamuna loihdimme eväskassit täyteen herkkuja ja starttasimme klassiselle Road Tripille Seattlesta pohjoiseen. Wili oli tehnyt matkasuunnitelman, joka vei Top Potin donitsien kautta Cascade vuorijonon yli Ohme-puutarhaan ja sieltä edemmäs vuorten takaiselle aavikolle. Tuurilla löysimme myös ihastuttavan Methow Valley Inn:in Twispin kylästä, jonne saimme jäädä yöksi. Illalla löysimme tunnelmallisen Italialaisen ravintolan, jossa nautimme puu-uunissa valmistettua maailman herkullisinta pizzaa. Muutaman paikallisen suosituksesta lähdimme jatkamaan iltaa läheiseen Pubiin, joka oli täyttynyt Live Countryä kuuntelemaan tulleista paikallisista. Huikea tunnelma, enkä ollut edes ainut lady, jolla oli pullat uunissa!  

Seraavana aamuna jäimme hetkeksi nautiskelemaan auringosta läheiseen paikalliseen jokiuomaan, josta jatkoimme lumisten vuorten yli kauniiseen päiväunipaikkaamme ja sieltä jokiuomaa pitkin takaisin King Countyyn ja Seattleen. Ohessa muutama kuva, jotka kertovat upeasta retkestämme enemmän kuin tuhat sanaa.

Pieni hiekkaranta syrjäisen joen rannalla - tämme tulemme vielä uudestaan!

Surrealistinen saksalaiskylä in the middle of nowhere!

Äkkii Mäkkiin - not!

Ihana Ohme Gardens / highway 2

Picnic a la Ohme

Kukkaloistoa a la Ohme

Nautiskelua a la Ohme

Metsälampi a la Ohme

Upeita päärynäpuutarhoja / Highway 2

Matka jatkuu kirsikka- ja viinitilojen halki / Highway 97

Aavikko lähestyy / highway 97

Emme roskaa - olemme kunnon kansalaisia

Ilta alkoi tummua, ja sen myötä alkoi yösijan metsästys. Tässä ensimmäinen kylä, josta tosin ei tärpännyt.  

Upea auringonlasku, eikä vieläkään yösijaa / Highway 97

Kunnes meitä onnisti - kaunis ja tunnelmallinen Methow Valley Inn

Methow Valley Inn, Twisp!

Loppuilta paikallisessa Pubissa - Live Countryä ja huikea tunnelma! I love Twisp! 

Top Potin donitsit jälkkäriksi vielä ennen nukkumaanmenoa! Hammaspeikot hei!

Methow Valley Inn, Twisp!

Twisp, jokiuoma ja aamun ensimmäiset chillailut!

Matka jatkuu vuorten yli kohti King Countyä / Road 20

Huikeat maisemat / Cascade Mountains, Road 20

Täydellistä päiväunipaikkaa metsästämässä / Road 20

Kahden vuoristopuron ylitettyään... 

Täydellinen paikka löytyi!

Humming Bird - elämämme ensimmäistä kertaa! 

Ennen kotiin paluuta terveellinen illallinen paikallisessa Dinerissä! 

Kurkistus kotiimme

Ihanan retkemme jälkeen vielä hetkeksi vierashuoneemme kimppuun. Pöydän ja lampun rakentaja onneksi löytyi ja tässä on makea lopputulos (kuva tulossa). 

Haluaisin vielä hankkia kirjoituspöydän seuraksi Panton-tuolin. En tosin tiedä sen ergonomisuudesta tai käytännöllisyydestä, mutta kun se nyt vain on niin kovin kaunis. Toinen Panton sopisi upeasti olohuoneeseemme ruokapöydän ja sohvan läheisyyteen. Wili on kyllä haaveillut nojatuolista samaan tilaan, joten täytyy vielä vähän hioa neuvotelukykyjäni tässä asiassa.   

Panton Chair Classic in White. Designed by Verner Panton 1960.

Istun Lake Unionin puistossa kirjoittamassa tätä juttua. Aurinko paistaa edelleen täydeltä taivaalta, mutta lähden kaasuttelemaan kotia kohden, sillä Wili tulee pian töistä. Luovutin oman automme detalj puhdistukseen aamulla, joten olen liikkeellä vaihtoautolla. Amerikkalaiseen tyyliin allani on Chevrolet Thome eli kolme rivillistä 'plyyssisohvia' renkaiden päällä. Tilaa asumiseen yhdeksälle kodittomalle ja nyt löytyi myös se XXXL mukiteline 2 litran pullolle... Wish me luck!

Eilinen oli täynnä yllätyksiä! Ja kiirettä. Jopa niin kiirettä, ettei kotirouva ehtinyt edes Onnellista Omenapiirasta leipomaan! 

Päivän kohokohtiin kuului ehdotomasti se, että Shipping Companymme ilmoitti vihdoin muuttolaatikkomme olevan delivery vaiheessa. Tämä tiesi siis kahden kuukauden piinan ja odotuksen päättymistä, sillä tähän asti olemme kärvistelleet vain matkalaukkujen, niin ja tietysti shoppailun, varassa. Seuraavaksi iski pieni paniikki - missä Wilhelm ja mitä tehdä laatikolla - Ulkomitat 2m x 1,5m ja paino 350 kg. Ei mahtunut taloyhtiömme autohalliin, ovista, hissistä ja käytävästä puhumattakaan. Ei muuta kuin laatikko takapihan kujalle, Wilille soitto, sahat, taltat, vasarat ja pihdit käyttöön ja laatikkoa tuhoamaan! Wilin Kung Fu taidoistakin oli apua sillä aikaa kun itse tyydyin statistin roolissani ottamaan valokuvia. 

Jihuuu, dino sai kenkänsä...

Kääntää...

Vääntää...

Ja on todella taitava!

Kaikki tallessa... 

...ja autossa!

Sankarini!

Nyt on koti täynnä pussukoita ja nyssyköitä. Olo on kuin Jouluna juuri ennen lahjojen avaamista. Olen myös onnellinen, että saan katkaistua tämän kahden kenkäparin kierteen ja pääsen vapauttamaan aarteeni lattialla odottavista kymmenistä ja kymmenistä kenkälaatikoista!

Eilisen iloisiin yllätyksiin kuului myös kahden ihastuttavan naapurimme tapaaminen. Ensimmäinen oli valloittava rouva Mary, joka tuli pitämään minulle seuraa Wilin harjoitellessa Kung Fu liikkeitään laatikon kanssa. Rouva kertoi kahdesta suomalaisesta ystävästään sekä pohjoismaista arkkitehtuuria esittelevästä näyttelystä tässä ihan lähellä, Ballardissa. Jouduimme jatkamaan laatikkoprojektiamme, mutta muutaman tunnin kuluttua rouva tuli takaisin kirjekuoren kanssa. Hän oli kirjoittanut meille kirjeen, jossa toivotti meidät tervetulleeksi uuteen kotiimme. Samalla hän kutsui meidät veirailulle heidän kesähuvilalleen, Whidbey Islandiin. Kirjekuori sisälsi myös kutsun arkkitehtuurinäyttelyyn, joka selkeästi oli avoin vain kutsuvieraille. Tämä ihastuttava Rouva kutsui itseään meidän amerikkalaiseksi isoäidiksemme, joka pitäisi miestä huolta nyt kun omat perheemme ja ystävämme ovat niin kaukana. Tässä kohtaa en enää pystynyt pidättelemään kyyneleitäni!   

Toinen hauska tapaaminen oli naapurimme Prof. George Huntin kanssa. Wili törmäsi häneen ala-aulassa, jonka jälkeen löysimme itsemme herran Penthousen olohuoneesta siemailemasta viiniä (itse sain tosin vain alkoholitonta olutta :) ja nauttimasta asunnon huikaisevista näkymistä! George kertoi olevansa biologi ja työskentelevänsä Washingtonin yliopistossa erilaisten ilmastonmuutosta käsittelevien projektien parissa. Hän ja hänen vaimonsa tiesivät yhtä ja toista Suomesta ja Pohjoismaista. Georgin vaimo oli myös ommellut suomalaisen kansallispuvun, mikä tuntui meistä tietysti aivan käsittämättömältä. Tapaamisemme poiki myös kutsun viikonlopun Folk Music festivaleille, jonne piipahdamme perjaintai-iltana. Georgilla oli myös mielenkiintoisia ideoita oman työnhakuni ja urani suhteen. Mahdollisuudet ovat monet tässä miljoonien mahdollisuuksien maassa. 

Ulkona loistaa pilvetön taivas ja lämpötila on jo näin aamutuimaan +22 astetta. Elämän vaikeita valintoja: lähteäkö puistoon retkelle vai jäädäkö kotiin purkamaan laatikoita? Jos jään kotiin, voisin avata parvekkeiden ovet ja ottaa taukoja auringon paisteessa. Ja mitä tuli Wilille luvattua aamulla? Ai niin ja meille on tulossa vieraita lauantaina. Kai on viisainta unohtaa retket ja jäädä vain kotiin purkamaan...   

Taidan aloittaa niistä kenkälaatikoista! 

Uunituore onnellinen omenapiiras - tervetuloa herkuttelemaan!

Kiireisimmille pienenä yhteenvetona: Ollaan siis vihdoin muutettu uuteen kotiimme Seattleen ja sisustuspuuhat ovat täydessä käynnissä! Mamaa ja papaa olivat ihanalla lomalla täällä, matkakertomuksia siis tiedossa. Myös Robban voi hyvin ja voi ihastella omia ultrakuviaan Facebookissa 20 vuoden kuluttua. Tapasimme myös Robbanin synnytyslääkärin ja kävimme ensimmäisessä rakenneultrassa. Olemme myös vihdoin päässeet nauttimaan Seattlen kesästä, jonka jo hetken aikaa pelkäsimme olevan pelkkä myytti! 

Uusi kotimme

Muutimme noin kuukausi sitten uuteen kotiimme Belltowniin, Seattlen keskustaan. Koti on moderni 110 neliön kaupunkikolmio. Valmistunut 2000 luvulla. Wilin tuskaksi makuuhuoneiden ja olohuoneen lattiassa on vaaleanharmaa kokolattiamatto, jota henkilökohtaisesti palvon. Parasta talossa ovat ikkunaseinät, jotka kiertävät jokaisen huoneiston, oma kuntosali ja terassi, josta on kauniit näkymä Pudget Soundille. Meidänkin kodin ikkunoista tulvii valoa. Space Needelin ja Science Centerin lisäksi ikkunoista pilkottaa myös meri ja toisaalla keskikaupungin valot. Sijainti on loistava ja ihan Wilin työpaikan vieressä. Toistaiseksi selvisimme onneksi siis 'vain' yhden auton ostamisella! Vierashuoneemme odottaa vielä kirjoituspöytää ja senkkiä/hyllyä, mutta kutsuu jo nykyisessä asussaan teitä luokseen. Meidän makuuhuoneessa on vielä tila vauvan sängylle ja nojatuolille. Niitä emme ole tosin vielä hankkineet, vaikka kuinka tekisi jo mieli! 

Matkakeromuksia

Mamaa ja papaa olivat juuri kahden viikon lomalla täällä. Ihanaa aikaa! Saimme juuri sopivasti myös automme kauppiaalta, joten pääsimme pärtsäilemään ympäri kaupunkia ja sen lähiseutuja. Kiersimme Seattlen ihania puistoja, puutarhoja ja rantoja. Kävimme kaatosateessa päivän autoretkellä kauniissa Port Townsendissä, jonne matka vei hämmentävää rantatietä intiaani reservaattien läpi. Perillä söimme maailman isoimmat annokset kanaa ja jälkiruoaksi Washingtonin ehkä herkullisinta Lemon Pie:ta. 

Löysimme myös jokaisen himoshoppaajan (Tuija huom!) unelman, Premium Outletin! Itse jouduin nöyrtymään Banana Republican, Gapin ja Ralph Laurenin edessä. Paremmin ei mennyt vanhemmillakaan, sillä matkalaukku, joka oli tullessa täynnä toivomaamme ruisleipää, oli nyt kotiin lähdettäessä täynnä tuliaisia ja muita ostoksia. 

Äitienpäiväviikonloppuna lähdimme matkalle pienelle Victorian saarelle, Kanadaan. Kaunis Victorianaikainen getaway, joka on onnistunut säilyttämään sharminsa. Yövyimme Dallas Roadilla pienessä pariskunnan omistamassa BB:ssä, jossa jokainen huone oli kuin kukkannen. 

Upeinta Victorian saarella oli kuitenkin arkkitehtuurin ja näiden kauniiden maisemien lisäksi Butchart Gardens. Puutarha, jota Jennie Butchart oli alkanut rakentaa jo aivan 1900-luvun alussa. Tämä Butchart suvun edelleen omistama puutarha oli tulvillaan mykistävän upeita tulppaaniketoja, Rodoja, orvokkeja, narsisseja, ikivihreitä luomuksia ja muita sesongin kaunokaisia. Ehkä kuvaavinta, että otimme äidin kanssa kahdessa tunissa 800 valokuvaa. Jennie Butchardista tuli kerralla yksi ihailemimmistani naisista. 

Butchart Gardens

Vietimme myös äidin syntymäpäivää mielenkiintoisessa konsertissa Tripple Doorissa. Makeasti rempattu paikka, huikea ruoka ja mieletön tunnelma!

 

Robban

Robban voi myös hyvin ja masukin on pikku hiljaa alkanut kasvamaan. Pahaolo on nyt vihdoin väistynyt kokonaan ja olo on alkanut tuntua jo lähes normaalilta. Synnytyssairaalaksi valitsin Swedish Medicalin. Valitsemani synnytyslääkäri, ihastuttava Dr. Tracy Johanssen, sattui myös olemaan sairaalan perustajan vaimo. Tuntuu siis, että olemme erinomaisissa käsissä. Kävimme tapaamassa Tracya pari viikkoa sitten, jolloin saimme ensimmäiset ultrakuvat pikkuisesta. Kävin myös ensimmäisessä rakenneultrassa samana päivänä, jolloin sain ihastella vilkkaan pikkuisemme vipellystä masussa. Lääkäreiden oli vaikea saada valokuvia ja päälakimittaa, sillä Robban pyöri, hyöri, teki voltteja, venytteli ja vonkoili. Break Dancen seurauksena saimme lukemat (19.5. = 15+2 tai 16+1) laskettu aika asettui haarukkaan 2.11 - 8.11. Ultrassa näkyi kuitenkin pikkuisen kädet, jalat, peukut ja peukkuvarpaat, molemmat aivolohkot ja niskapoimu. Pikkuinen nieleskeli myös lapsivettään ihan innoissaan, mikä sekin oli hyvä merkki. Eilen kävin seulonta verikokeissa ja parin viikon päästä meillä on varsinainen rakenneultra, jossa nähdään pikkuisesta ja kaikki yksityiskohdat :) Tracya tapaamme tästä lähtien noin 3-4 vkon välein.

Featuring

Wili voi myös hyvin ja paiskii töitä vanhaan malliin. On kuitenkin ollut ihanaa ja helpottavaa, että uusista haasteista, kiireestä, kovista odotuksista ja paneista huolimatta, aamuisin töihin lähtee ja illan suussa kotiin tulee hyväntuulinen ja onnellinen mies. Mitä muuta sitä voisi tässä kohtaa toivoa.     

Kesä - vihdoin!

Kevät on todella vihdoin taittumassa kesäksi! Saimme viikonloppuna nauttia auringon paisteesta picnicillä Lake Unionin puistossa. Puistosta on huikeat näköalat järven yli kaupungin pilvenpiirtäjiin. Lisäksi kymmenet vesitasolentokoneet viihdyttävät puistossa nautiskelijoita laskeutumalla suoraan nurmikentän yli läheiseen rantaan.  Kävimme myös lauantaina tutustumassa West Seattlen Alki Beachiin ja sen vilkkaaseen rantabulevardiin. Rannalla ihastelimme myös kaunista auringonlaskua Olympics vuorten taakse. Seuranamme paikalliseen tyyliin Supreme Nachokset tuplajuustolla. Kauhukseni olen tosin tarkkaillut pikmenttiläiskiä, jotka auringon helliessä ovat ilmestyneet otsaani ja poskiin. Robbanin syytä kaikki! 

Eilen illalla kävimmekin sitten katsomassa uuden Star Treckin 3D teatterissa. Seuranamme paikalliseen tyyliin XL popcornit. Huikea kokemus - Suosittelen kaikille myös ei niin suurille Spok faneille! 

Nyt on myös varmistunut, että olemme tulossa Suomeen Juhannuksen alusviikoksi. Itse ehdin olla Suomessa melkein 3 vkoa 8.6.-28.6! Kesälomalle tulemme elokuun alussa 3 vkoksi. 

Rakkaat, nähdään siis jo parin viikon kuluttua!