Mini Deco

12 päivää yli lasketun ajan...

Upeat syysmyrskyt ovat alkaneet tuoden mukanaan vedonlyönnit Minin syntymästä. Ilmassa on selkeästi uhkapelin tuntua!

Tosin pieni käynnistyksen uhka roikkuu jo harteillamme ja alustava aika Potassium-lähtöön on buukattu ylihuomiselle eli torstaille 19.11.

Täällä on siis täysillä harrastettu pesiytymistä pienten hormonituulahdusten huumaamana. Olen viimepäivinä leiponut testaillen uusia ihastuttavia reseptejä. Uunissa kypsyy tällä hetkellä vaniljainen ananaskakku.

Olen myös alkanut neulomaan. Minille olen toistaiseksi tehnyt kypärämyssyn ja siihen sointuvan pinkin kaulahuivin. Valkoisin pitsireunuksin tietysti! Lisäksi olen neulonut liukuvärisen Ponchon sekä väriin sointuvat villaiset tossut. Wili sai toissapäivänä mustan imago-pipon, ja nyt puikoissa roikkuvat valkoiset villasukan alut.

Minin kypärämyssy ja huivi

Minin tossut

Minin Poncho

Joulun teemaväriksi olen valinnut perinteisen punaisen ja vakoisen. Löysin Drops Designin sivustolta ihastuttavia ohjeita kauniiden kuusenkoristeiden tekemiseen. Joten niitä olen myös viimepäivät tehtaillut. Käykää kurkkaamassa, nämä ovat todellakin hurmaavia:

http://www.garnstudio.com/lang/en/visoppskrift.php?d_nr=0&d_id=520&lang=us

http://www.garnstudio.com/lang/en/visoppskrift.php?d_nr=0&d_id=528&lang=us

Kotimme alkaa myös vihdoin olla valmis vauvan vastaanottamiseen. Ohessa muutama herkuttelukuva tämän kaiken visualisoimiseksi:

Nimikirjaimia

Sänkyä koristavat perhoset, pinkki ja vihreä (Land of Nod)

Minin pinnasänky

Ensimmäiset mekot a la Pottery Barn Kids

Information, information...

Sänkynurkkaus

Minin hylly

Minin ensimmäiset kirjat

Apa!

Hoitopöytä

Jotakin Suomesta... Marimekon Karkulaiset.

Minin kylpylelut (ei alle 1 vuotiaille - uuups!)

Mini essencials

Kylpypyyhe

Wili alkoi huolestua, koska meidän vielä syntymättömällä pikkuisella on jo 9 parit kenkiä. Tosin suurimman osan kengistään Mini on saanut omalta huolestuneelta isältään. Loistavana esimerkkinä nämä suloiset Conversen lenkkarit:

Toivottavasti jo ensi kerralla pääsen tuulettamaan onnellisilla vauvauutisilla! Ja sieluttomien sisustuskuvien sijaan ylpeänä esittelemään ensimmäisiä kuvia pikkuisestamme. Tuskin maltan odottaa!

Halloween Special

Kesäloma venähti, syksy toi mukanaan kiireitä, mutta vihdoin löysin tieni unhoon jääneen blogini pariin. Nyt on tasan kolme päivää Minin laskettuun aikaan. Pingottunut vatsa, supistukset ja katkonaisiksi jäävät yöunet vievät veronsa. Muten olo on mainio. Tässä eletään naiseutta puhtaimmillaan, joten yritän keskittyä näiden viimeisten hetkien voimaan ja tähän maagiseen tasapainon ja rakkauden tunteeseen.

Mini ilmoitteli jo viime tiistaina tulostaan, ja innostunut lääkärini ehti julistaa synnytyksen käynnistyneeksi. Tämän julistuksen voimalla olemme tehneet pitkiä kävelyitä, syöneet TODELLA tulista ruokaa, shoppailleet ja sisustaneet kotia toivottamaan uuden perheenjäsenemme tervetulleeksi.

Myös Halloweeniin latasimme paljon toiveita: Kauhuleffa, Haunted Forest ja täyden kuun aika... Sekään ei saanut Miniä liikahtamaan. Wili totesikin Minin tulevan vain äitiinsä: Hidas lähtijä, haaveilija, eikä painostuksesta ole hyötyä, päinvatoin - hän tulee sitten kun on niin itse päättänyt! Eipä tässä auta siis kuin katsoa peiliin ja jatkaa heruttelua vielä muutama päivä.

Halloween viikonloppu oli aivan mieletön. Aurinkoisen kuulas, kaunis syysilma. Perjantaina kävimme tosin syysmyrskyn siivittämänä leffassa, vuorossa "Paranormal Activity". Epämiellyttävä mutta mielenkiintoinen leffa. Ahdistavan pelottava, karmiva ja samalla jotenkin tahmea ja editoinniltaan vähän kömpelö. Haluaisin kuitenkin suositella, sillä muistijäljet voivat olla lähtemättömät.

Lauantaina olikin vuorossa huikea Trick or Treat Capitol Hillillä. Ohessa kuvia House Decoista, jotka olivat henkeä salpaavia. Tunnelma kukkullalla oli myös sen mukainen.

Wilin ensimmäinen Jock-O meidän parvekkeella!

Kotimme Halloween Decoja.

It's a Boy!

Capitol Hill...

Capitol Hillin jälkeen, noin klo 23, lähdimme vielä ajamaan Hounted Forestiin... 45 minuutin matka Seattlesta kohti Mount Rainieria.

Ajettuamme 30 minuuttia syvemmälle ja syvemmälle pikimustaan metsään, meitä alkoi hirvittää. Emme olleet varmoja mihin olimme menossa, emme tienneet tilaisuuden järjestäjästä mitään, synnytys saattoi aktivoitua hetkenä minä hyvänsä, eikä kukaan tiennyt että olimme hetken päähänpistosta päättäneet lähteä tälle seikkailulle pimeään kummitusmetsään. Jatkoimme kuitenkin matkaa, ja vihdoin pääsimme perille "Haunted Forestiin". Siellä meille lätkäistiin pääsyliput kouraan ja tungettiin minibussiin, joka vei meidät vielä vain syvemmälle metsään. Perillä meitä odotti kaksi polkua: "Deadland" ja "Semetary". Päätimme kiertää molemmat, sillä metsästä kantautuva hysteerinen kiljuminen houkutti kokemaan kaiken. Hiivimme käsikädessä polkuja pitkin, puskien takaa eteemme ilmestyi mitä karmivampia olentoja: haamuja, sotilaita, kirkuvia lapia, viikatemiehiä, you name it! Juoksimme karkuun, kiljuimme ja karjuimme. En varmasti koskaan ole ollut niin peloissani, kuin siellä öisen metsän uumenissa. Huikea konsepti!

Onnellinen omenapiiras lomailee elokuun loppuun asti! Sitten luvassa huikea paketti - Kaikkien aikojen kesä! Huomenna suuntana Suomi, ihana nähdä teitä rakkaat!   

Ensimmäiset tomaatit ovat ilmestyneet tomaattipuuhuni! Voi näitä elämän pieniä onnistumisen tunteita. En todellakaan ole saanut puutarhurin lahjoja. Yrittämisen puutteesta se ei ainakaan ole ollut kiinni ja siksi nuo kauniit pienoiset tomaatinalut saavat hihkumaan innosta!

Tomaattini ovat selvästi pitäneet tästä 10 päivän hellejaksosta, joka on hellinyt kaupunkiamme. Pilvetön taivas, +75 astetta ja pienoinen tuulenvire. Tomaattien lisäksi myös me olemme päässeet nauttimaan auringosta. Tänään kävimme tutustumassa uuteen puistoon View Ridgen lähellä. Kaunis nurmi beach, josta piskuinen hiekkaranta laskee suoraan hyisevän kylmään Tyyneen valtamereen.

Puistossa koin myös pienen rakastumisen ihastuttavaan minikokoiseen puudeliherraan, joka yksinkertaisesti oli syötävän suloinen hiekanharmaassa ylikasvaneessa turkissaan. Jos vain jotenkin saisin taivuteltua Wilin ajatukselle, ja jos vain jotenkin saisin raivattua puudelille tilaa tässä myrskyn lailla muuttuvassa elämäntilanteessamme. Mutta minkäs teet, tuo pieni suloinen puudeliherra sulatti sydämeni.

Kävimme tänään myös Amerikkalaisen isoäitimme Maryn kutsusta Nordic Heritage Museumissa tutustumassa suomalaisten kuuluisien arkkitehtien kesäasuntoja esittelevään näyttelyyn. Nautimme näkemästämme ja puhuimme kuuluvalla äänellä suomea, jotta jokaiselle ympärillä olevalle olisi tullut selväksi, kuinka valtavan ylpeitä olemme suomalaisista juuristamme ja upeasta kulttuuriperinnöstämme. Samalla ostimme englanniksi käännetyn Kalevalan Jeremylle syntymäpäiväahjaksi. Synttärikutsuille olemme menossa huomenna.

Saimme myös ennakkoäänestää EU-vaaleissa Nordic Heritage Museumissa. Hauska tapahtuma, joka kokosi yhteen paikallisia suomen kansalaisia. Yhteensattumien summana tapasimme myös äänestystä hoitavan Suomen kunniakonsulin. Hän kertoi aktiivisesta suomalaisesta kolusta, joka toimii Redmontissa. Toivottavasti pääsen käymään siellä lähiaikoina. Katsotaan, jos vaikka voisin alkaa tehdä sijaisuuksia, tai saisin perustaa kuvataidekerhon kouluikäisille tai jotakin. Olisi mahtavaa tehdä osansa tämän paikallisen suomalaisyhteisön eteen. Juttelimme myös suomalais-amerikkalaisesta kauppakamari-toiminnasta. Innostuin jälleen. Täytyy ottaa selvää, voisinko jotenkin aktivoitua myös sillä suunnalla.

Nyt vetäydymme viettämään horror teemaista leffailtaa. Katsoimme eilen "The Ring'in" , joska oli mielestäni viihdyttävä mutta ei pelottava. Wili päätti ottaa siitä projketin, ja yrittää nyt löytää kauhuleffan, joka todella saisi kynteni lyhentymään. Tänään on vuorossa japanilainen "JU-ON", katsotaan uppoaako tällä kertaa...

Pitkä ja huikea Memorial Day weekend takana. Luvassa autoretkeilyä Cascade Loopilla, illalliskokeiluja sekä kurkistus kotiimme, joka vihdoin on järjestyksessä, ja tuntuu päivä päivältä enemmän ja enemmän kodilta!

Illalliskokeiluja

Olimme kutsuneet lauantaiksi Wilhelmin esimiehen vaimoineen kylään. Hauska ilta tiedossa kahta pientä "muttaa" lukuunottamatta. Ensimmäinen "mutta" liittyi kotiimme, joka yrityksistäni huolimatta oli lauantai aamuna vielä kuin pommin jäljiltä. Muuttolaatikoita pursui joka nurkassa (kengät olivat tosin jo löytäneet paikkansa), pyykit olivat pesemättä ja lattiat imuroimatta. Lisäksi vierashuoneemme odotti kirjoituspöydän ja jalkalampun kokoajaa. Näin jälkikäteen todettuna kannattaa siis kutsua vieraita kylään - jo alkaa tapahtua!

Toinen piskuinen "mutta" liityi Seanin ruoka-allergioihin. Saimme puuhastellessamme idean tarjota vieraillemme Wilin herkkua eli tulista äyriäispastaa: Mustekaloja, simpukoita ja kuningaskatkarapuja valkoviinillä ja runsaalla chilillä höystettynä. Tarkistettuamme tilanteen Seanin kanssa, sekä äyriäiset että kaikki maitotuotteet menivät ehdottomasti NO NO tuotteiden listalle. 

Ei kuitenkaan huolta, sillä vaihdoimme äyriäiset tortellineihin, jotka päätimme tarjota herkullisen tomaatti-basilika-sienikastikkeen kera. Kotona kuitenkin huomasin, että huolella valitsemiemme tortellinien sienitäyte sisälsi kermaa - Doug! 

Pienen panikoinnin jälkeen päätimme ottaa riskin ja tarjota maitoallergiselle pomolle kermatäytteisiä tortellineja! Pikkaisen kokin korvia punotti, kun tiedustelin Seanilta illallisen lomassa hänen allergiastaa, sen oireista ja reagointiajoista. Nyt voin kai jo huokaista helpotuksesta, sillä ainakaan vielä ei ole soittoa kuulunut sairaalasta eikä syyttäjänvirastosta! Toivon myös, ettei Sean ole alkanut lukea blogiani kielenkääntöohjelmansa avulla. 

Suloinen Mia meillä kyläilemässä

Illallisen päätteeksi päätimme lähteä naapuriemme kutsumana Seattlen Folk Music Festivaaleille, jotka järjestettiin aivan kotimme nurkalla Queen Annissa. Saavuimme paikalle hieman myöhässä, valitettavasti, sillä ehdimme nähdä vain vilaukselta paikalliset Johnsonit, jotka tanhusivat kansanmusiikin tahdissa Suomen, Ruotsin ja Norjan kansallispukuihin sonnustautuneina. Totaalisen absurdi kokemus, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Ensi vuonna olemme ensimmäisinä jonossa!

Road Trip - Cascade Loop, WA

Sunnuntai aamuna loihdimme eväskassit täyteen herkkuja ja starttasimme klassiselle Road Tripille Seattlesta pohjoiseen. Wili oli tehnyt matkasuunnitelman, joka vei Top Potin donitsien kautta Cascade vuorijonon yli Ohme-puutarhaan ja sieltä edemmäs vuorten takaiselle aavikolle. Tuurilla löysimme myös ihastuttavan Methow Valley Inn:in Twispin kylästä, jonne saimme jäädä yöksi. Illalla löysimme tunnelmallisen Italialaisen ravintolan, jossa nautimme puu-uunissa valmistettua maailman herkullisinta pizzaa. Muutaman paikallisen suosituksesta lähdimme jatkamaan iltaa läheiseen Pubiin, joka oli täyttynyt Live Countryä kuuntelemaan tulleista paikallisista. Huikea tunnelma, enkä ollut edes ainut lady, jolla oli pullat uunissa!  

Seraavana aamuna jäimme hetkeksi nautiskelemaan auringosta läheiseen paikalliseen jokiuomaan, josta jatkoimme lumisten vuorten yli kauniiseen päiväunipaikkaamme ja sieltä jokiuomaa pitkin takaisin King Countyyn ja Seattleen. Ohessa muutama kuva, jotka kertovat upeasta retkestämme enemmän kuin tuhat sanaa.

Pieni hiekkaranta syrjäisen joen rannalla - tämme tulemme vielä uudestaan!

Surrealistinen saksalaiskylä in the middle of nowhere!

Äkkii Mäkkiin - not!

Ihana Ohme Gardens / highway 2

Picnic a la Ohme

Kukkaloistoa a la Ohme

Nautiskelua a la Ohme

Metsälampi a la Ohme

Upeita päärynäpuutarhoja / Highway 2

Matka jatkuu kirsikka- ja viinitilojen halki / Highway 97

Aavikko lähestyy / highway 97

Emme roskaa - olemme kunnon kansalaisia

Ilta alkoi tummua, ja sen myötä alkoi yösijan metsästys. Tässä ensimmäinen kylä, josta tosin ei tärpännyt.  

Upea auringonlasku, eikä vieläkään yösijaa / Highway 97

Kunnes meitä onnisti - kaunis ja tunnelmallinen Methow Valley Inn

Methow Valley Inn, Twisp!

Loppuilta paikallisessa Pubissa - Live Countryä ja huikea tunnelma! I love Twisp! 

Top Potin donitsit jälkkäriksi vielä ennen nukkumaanmenoa! Hammaspeikot hei!

Methow Valley Inn, Twisp!

Twisp, jokiuoma ja aamun ensimmäiset chillailut!

Matka jatkuu vuorten yli kohti King Countyä / Road 20

Huikeat maisemat / Cascade Mountains, Road 20

Täydellistä päiväunipaikkaa metsästämässä / Road 20

Kahden vuoristopuron ylitettyään... 

Täydellinen paikka löytyi!

Humming Bird - elämämme ensimmäistä kertaa! 

Ennen kotiin paluuta terveellinen illallinen paikallisessa Dinerissä! 

Kurkistus kotiimme

Ihanan retkemme jälkeen vielä hetkeksi vierashuoneemme kimppuun. Pöydän ja lampun rakentaja onneksi löytyi ja tässä on makea lopputulos (kuva tulossa). 

Haluaisin vielä hankkia kirjoituspöydän seuraksi Panton-tuolin. En tosin tiedä sen ergonomisuudesta tai käytännöllisyydestä, mutta kun se nyt vain on niin kovin kaunis. Toinen Panton sopisi upeasti olohuoneeseemme ruokapöydän ja sohvan läheisyyteen. Wili on kyllä haaveillut nojatuolista samaan tilaan, joten täytyy vielä vähän hioa neuvotelukykyjäni tässä asiassa.   

Panton Chair Classic in White. Designed by Verner Panton 1960.

Istun Lake Unionin puistossa kirjoittamassa tätä juttua. Aurinko paistaa edelleen täydeltä taivaalta, mutta lähden kaasuttelemaan kotia kohden, sillä Wili tulee pian töistä. Luovutin oman automme detalj puhdistukseen aamulla, joten olen liikkeellä vaihtoautolla. Amerikkalaiseen tyyliin allani on Chevrolet Thome eli kolme rivillistä 'plyyssisohvia' renkaiden päällä. Tilaa asumiseen yhdeksälle kodittomalle ja nyt löytyi myös se XXXL mukiteline 2 litran pullolle... Wish me luck!